Teollistuvassa modernissa yhteiskunnassa joutilaisuus ja ajan tuhlaaminen on aina ollut epäilyttävää, mutta sotienjälkeisessä Suomessa se oli erityisen epäilyttävää. Töitä oli tehtävä paitsi hengissä selviämiseksi ja sotakorvausten maksamiseksi myös osoittaakseen olevansa kunnollinen työihminen. Jo tuolloin korostuivat nykyajan ilmiöinä pidetyt suoritusten ja elintoimintojen mittaaminen sekä kansalaisen elämän normittaminen, arviointi ja optimointi. Ihannetyöläinen oli tasapainoinen ihmiskone, jonka toiminnoissa ei ollut mitään liikaa tai…
