Ihmisistä huolehtiminen poikkeusoloissa: näin sote-palvelut turvataan kriisissä

Ihmisistä huolehtiminen ei lopu kriisin takia – pikemminkin päinvastoin. Poikkeusoloissa, kuten laajan epidemian, suuronnettomuuden tai muun yhteiskunnallisen kriisin aikana, välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava ja haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä on huolehdittava silloinkin, kun voimavaroja joudutaan priorisoimaan. Kriisi voi vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja sen palveluihin, mutta laki velvoittaa pitämään peruspalvelut pystyssä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä poikkeusolot ja valmiuslaki käytännössä tarkoittavat palveluille, ketkä ovat etusijalla sekä mistä sinä tai läheisesi saatte apua.

Mitä ihmisistä huolehtiminen poikkeusoloissa tarkoittaa?

Ihmisistä huolehtiminen poikkeusoloissa tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan on turvattava välttämättömät palvelut myös silloin, kun olot ovat poikkeukselliset. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat paljon muutakin kuin erikoissairaanhoitoa: niihin kuuluvat muun muassa perusterveydenhuolto, sosiaalihuolto, vammaispalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vanhuspalvelut sekä lastensuojelu. Kun kriisi koettelee koko järjestelmää, vaikutukset ulottuvat laajalle, eikä yksittäisiä palveluita voi vain sulkea.

Keskeinen periaate on, että palveluiden saatavuus on turvattava ja päätökset on tehtävä asiakas huomioiden. Jos voimavaroja joudutaan kohdentamaan uudelleen, etusijalle asetetaan ensisijaisesti ne ihmiset, jotka ovat haavoittuvassa asemassa. Ennaltaehkäisevää työtä ja peruspalveluita jatketaan niin pitkään kuin mahdollista, koska ne vähentävät painetta raskaammasta hoidosta.

Mitä poikkeusolot ja valmiuslaki tarkoittavat?

Poikkeusolot ovat laissa määriteltyjä, tavallisesta poikkeavia tilanteita, joissa viranomaisten normaalit toimivaltuudet eivät riitä tilanteen hallintaan. Ne määritellään valmiuslaissa (1552/2011). Lain 3 §:n mukaan poikkeusoloja ovat esimerkiksi aseellinen hyökkäys ja sen uhka, väestön toimeentuloa tai talouselämän perusteita vakavasti uhkaava tapahtuma, erityisen vakava suuronnettomuus sekä hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. Koronapandemian aikana keväällä 2020 Suomessa otettiin ensimmäistä kertaa rauhan aikana käyttöön valmiuslain toimivaltuudet.

Valmiuslaki on varautumislaki: se antaa viranomaisille lisätoimivaltuuksia, jotta väestön turvallisuus ja peruspalvelut voidaan turvata kriisissä. Lain käyttöönotto ei ole yhden viranomaisen päätös. Valtioneuvosto toteaa yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa poikkeusolot ja antaa käyttöönottoasetukset, jotka eduskunta käsittelee ja hyväksyy. Näin eduskunta valvoo toimivaltuuksien käyttöä. Valmiuslakia on uudistettu useaan otteeseen, ja sen laaja kokonaisuudistus on ollut viime vuosina valmistelussa.

Voiko palveluita lakkauttaa poikkeusoloissa?

Ei voi – ei ainakaan kokonaan. Valmiuslaki ei oikeuta lopettamaan palveluita yksiselitteisesti, vaan sen tarkoitus on turvata välttämättömät palvelut. Laki mahdollistaa joustamisen tietyistä velvoitteista ja määräajoista: esimerkiksi valmiuslain 88 §:n nojalla valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että palveluista vastaava taho voi tilapäisesti luopua laajemman palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä tai sen lakisääteisistä määräajoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itse palvelu saataisiin lakkauttaa.

Perusterveydenhuollon ja muiden peruspalveluiden supistamiseen tulee ryhtyä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on niin akuutti, että se on pakollista. Käytännössä päätökset tehdään aina asiakas ja palvelun välttämättömyys huomioiden, eikä valmiuslaki anna lupaa jättää ihmisiä kokonaan ilman tarvitsemaansa apua.

Ketkä ovat etusijalla, kun palveluita joudutaan priorisoimaan?

Kun voimavaroja joudutaan priorisoimaan, etusijalla ovat haavoittuvassa asemassa ja erityisen tuen tarpeessa olevat ihmiset. Juuri kriisiaikoina peruspalveluiden merkitys korostuu heidän kohdallaan, koska he eivät useinkaan pysty turvaamaan omaa tilannettaan itse. Erityistä huomiota tarvitsevat esimerkiksi:

• asunnottomat, joiden tilanne voi heiketä nopeasti ilman tukea;
• vammaiset ihmiset, joiden arki on usein riippuvainen säännöllisistä palveluista;
• mielenterveyden ja päihdeongelmien kanssa elävät, joille palveluiden katkeaminen voi olla kohtalokasta;
• ikääntyneet ja yksin asuvat, joiden riski jäädä yksin ja vaille apua kasvaa kriisissä.

Näiden ryhmien pitäminen palveluiden piirissä on tärkeää myös koko järjestelmän kannalta: kun ennaltaehkäisevä tuki toimii, tilanteet eivät pääse kärjistymään kalliimmaksi ja raskaammaksi hoidoksi. Myös aikuisten mielenterveydestä huolehtiminen on osa tätä kokonaisuutta.

Lapset ja lapsiperheet

Lapset ja lapsiperheet on huomioitava poikkeusoloissa erityisen tarkasti. Kriisi mullistaa monen lapsiperheen arjen, ja juuri silloin korostuu se, että lastensuojelun tukitoimet toimivat ja perheet saavat oikeanlaista apua tilanteesta huolimatta. Lapsen etu ei katoa poikkeusoloissa, vaan se on edelleen ratkaisujen lähtökohta.

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, joilla on jo ennestään tuen tarpeita. Esimerkiksi lastensuojelussa olevien lasten mielenterveyden hoito on tärkeää turvata, jotta tuki ja koulunkäynti eivät katkea kriisin keskellä.

Miksi peruspalvelut ja ennaltaehkäisevä työ ovat kriisissä tärkeitä?

Peruspalvelut ja ennaltaehkäisevä työ ovat kriisissä tärkeitä, koska ne estävät ongelmien kasautumisen ja keventävät erikoissairaanhoidon kuormaa. Kun esimerkiksi sosiaalihuolto jatkaa työtään ja huolehtii haavoittuvassa asemassa olevista, pienet ongelmat eivät ehdi kasvaa kriiseiksi, jotka vaatisivat raskaampaa ja kalliimpaa hoitoa.

Tämä on erityisen merkityksellistä silloin, kun erikoissairaanhoitoon kohdistuu muutenkin poikkeuksellista painetta – esimerkiksi epidemian aikana, jolloin sairaalapaikkoja tarvitaan akuutisti sairastuneille. Toimivat peruspalvelut ovat siis koko järjestelmän tuki, eivät erillinen lisä. Siksi niistä ei kannata tinkiä ensimmäisenä, vaan niitä pyritään ylläpitämään mahdollisimman pitkään.

Kuka vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista nykyään?

Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat Suomessa hyvinvointialueet. Tämä on tärkeä muutos verrattuna aiempaan: vielä muutama vuosi sitten palveluiden järjestämisestä vastasivat kunnat ja kuntayhtymät. Vuoden 2023 alusta, 1.1.2023, vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Alueita on 21, minkä lisäksi Helsingin kaupunki vastaa itse omien asukkaidensa palveluista ja HUS-yhtymä vaativasta erikoissairaanhoidosta omalla alueellaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös poikkeusoloihin varautuminen ja valmiuslain mukainen toiminta kuuluvat nykyään hyvinvointialueille. Jos tarvitset palveluita, ne löytyvät oman hyvinvointialueesi kautta. Monet asiat hoituvat nykyään myös etänä: esimerkiksi apteekin etäasiointi helpottaa lääkeasioiden hoitamista kotoa käsin, mikä on hyödyllistä etenkin poikkeusaikoina. Kiireellisissä mutta ei hengenvaarallisissa terveysongelmissa auttaa valtakunnallinen päivystysapu 116117.

Näin tuet läheistä poikkeus- ja kriisiaikoina

Paras tapa tukea läheistä kriisissä on pitää yhteyttä säännöllisesti ja auttaa häntä pysymään palveluiden piirissä. Viranomaiset vastaavat palveluista, mutta omaisten, ystävien ja naapureiden rooli on korvaamaton. Pieni, konkreettinen apu ja säännöllinen yhteydenpito ehkäisevät yksinäisyyttä ja auttavat huomaamaan ajoissa, jos tilanne heikkenee.

• Soita tai viesti säännöllisesti ja kysy aidosti kuulumisia.
• Tarjoa käytännön apua, kuten kauppa- tai apteekkiasiointia.
• Rohkaise läheistä hakemaan apua ajoissa, äläkä vähättele huolta.
• Selvitä yhdessä, mistä palveluista ja tukipuhelimista apua saa.

Ikääntyneet ja yksin asuvat

Ikääntyneet ja yksin asuvat ovat kriisissä erityisen alttiita yksinäisyydelle ja syrjään jäämiselle. Säännöllinen yhteydenpito ja ulkoilu virkistävät mieltä ja ylläpitävät toimintakykyä. Voit esimerkiksi kutsua iäkkään läheisen ulos virkistäytymään tai sopia säännöllisistä puheluista, jotka rytmittävät päivää.

Omaishoitajat ja oma jaksaminen

Omaishoitajien jaksamisesta huolehtiminen on olennainen osa läheisen tukemista. Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jonka myöntämisestä vastaa nykyään oma hyvinvointialue omaishoitolain (937/2005) pohjalta. Tuen myöntämisen perusteet ja palkkioluokat vaihtelevat kuitenkin alueittain, joten tarkista omasta hyvinvointialueestasi, mihin olet oikeutettu. Muista myös pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi: väsynyt auttaja ei jaksa auttaa muita.

Erityistä tukea tarvitsevat ja eri tavoin kommunikoivat

Erityistä tukea tarvitsevien ja eri tavoin kommunikoivien ihmisten kohtaaminen vaatii poikkeusoloissa tavallistakin enemmän huomiota. Kaikki eivät pysty ilmaisemaan tarpeitaan sanoin tai ymmärrä nopeasti muuttuvia ohjeita. Sosiaali- ja terveysalalla on kehitetty työkaluja eri tavoin kommunikoivien kohtaamiseen, ja samoja periaatteita voi soveltaa myös läheisen tukemisessa: varaa aikaa, käytä selkeää kieltä ja varmista, että viesti on ymmärretty.

Miten varautua poikkeusoloihin kotona?

Paras tapa huolehtia itsestä ja läheisistä poikkeusoloissa on varautua niihin etukäteen kotona. Suomalainen varautumissuositus on tuttu nimellä 72 tuntia: kotitalouden olisi hyvä pärjätä omatoimisesti vähintään kolme vuorokautta esimerkiksi pitkän sähkökatkon tai muun häiriötilanteen aikana. Kun perusasiat ovat kunnossa, kriisitilanne ei lamaannuta arkea ja viranomaisten voimavarat riittävät niille, jotka apua eniten tarvitsevat. Lisätietoa löytyy valtakunnallisesta 72 tuntia -varautumissuosituksesta.

Kotivaralla tarkoitetaan kotiin hankittua ruoka- ja tarvikevarastoa, joka riittää koko taloudelle vähintään kolmeksi vuorokaudeksi. Hyvään kotivaraan kuuluvat ainakin:

• juomavettä noin kuusi litraa henkeä kohti sekä vettä ruoanlaittoon;
• ruokaa, joka säilyy ja jota voi valmistaa ilman sähköä;
• tärkeät lääkkeet riittäväksi ajaksi ja perheen lääkelista;
• paristokäyttöinen radio ja varaparistoja tiedonsaantia varten;
• taskulamppu tai otsalamppu, käteistä rahaa ja tärkeät yhteystiedot paperilla.

Erityisen tärkeää varautuminen on silloin, kun perheessä on pieniä lapsia, ikääntyneitä tai pitkäaikaissairaita. Varmista, että välttämättömiä lääkkeitä on riittävästi ja että tiedät, miten hoito jatkuu, jos tavanomaiset palvelut ruuhkautuvat. Sovi myös läheisten kanssa, miten pidätte yhteyttä, jos puhelinverkko on poikki.

Henkinen kriisinkestävyys ja arjen rutiinit

Henkinen kriisinkestävyys tarkoittaa kykyä selviytyä ja toipua vaikeasta tilanteesta, ja sitä voi vahvistaa arkisin keinoin. Poikkeusoloissa epävarmuus ja jatkuva uutisvirta kuormittavat mieltä, joten rutiinien ylläpitäminen auttaa säilyttämään hallinnan tunteen. Säännöllinen uni, ruokailu, liikunta ja ulkoilu luovat turvaa silloinkin, kun muu ympäristö tuntuu arvaamattomalta.

Rajaa tietoisesti aikaa, jonka käytät kriisiuutisten seuraamiseen, ja hae tietoa vain luotettavista lähteistä. Pidä yhteyttä läheisiin, sillä jaettu huoli on kevyempi kantaa. Jos ahdistus, pelko tai suru alkaa haitata arkea, keskusteluapua saa matalalla kynnyksellä kriisipuhelimesta, eikä avun hakemista kannata hävetä tai lykätä. Lasten kanssa kannattaa puhua tilanteesta rauhallisesti, ikätasoisesti ja totuudenmukaisesti, sillä lapset aistivat herkästi aikuisten huolen.

Järjestöjen, seurakuntien ja vapaaehtoisten rooli

Julkiset palvelut eivät kriisissä ole yksin, vaan niiden rinnalla toimii laaja joukko järjestöjä, seurakuntia ja vapaaehtoisia. Ne täydentävät viranomaisten työtä esimerkiksi henkisen tuen, ruoka-avun, ystävätoiminnan ja neuvonnan muodossa, ja tavoittavat usein ihmisiä, jotka jäisivät muuten vaille apua. Monet valtakunnalliset tukipuhelimet ja auttavat chatit ovat juuri järjestöjen ylläpitämiä.

Myös tavallisten ihmisten naapuriapu on tärkeä osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Kun pidät huolta lähipiiristäsi – iäkkäästä naapurista, yksin asuvasta ystävästä tai tukea tarvitsevasta perheestä – kevennät samalla koko palvelujärjestelmän taakkaa. Vapaaehtoistoimintaan voi myös hakeutua mukaan: avun antaminen tukee usein myös auttajan omaa hyvinvointia ja tuo arkeen merkityksellisyyttä.

Mistä saat apua kriisissä?

Apua kriisissä saat nopeasti useasta eri kanavasta, eikä avun pyytämistä kannata viivytellä. Hengenvaarallisessa hätätilanteessa soita aina ensin hätänumeroon 112. Muissa kiireellisissä sosiaali- ja terveysongelmissa auttavat päivystysapu ja oman hyvinvointialueen sosiaalipäivystys. Henkiseen kuormaan ja kriisiin saa keskusteluapua valtakunnallisesta kriisipuhelimesta. Alla olevaan taulukkoon on koottu tärkeimmät yhteystiedot.

Yleisimmät virheet ja väärinkäsitykset

Yleisin väärinkäsitys on, että palvelut loppuvat kriisissä kokonaan. Näin ei ole: välttämättömät palvelut on turvattava, ja valmiuslaki mahdollistaa korkeintaan joustamisen tietyistä määräajoista ja velvoitteista, ei palveluiden lakkauttamista. Seuraavassa muutama tavallinen virhe, jotka kannattaa välttää:

• Avun hakemisen lykkääminen. Moni odottaa liian pitkään peläten kuormittavansa järjestelmää. Ongelmat on helpompi ratkaista varhain.
• Luulo, ettei palveluihin ole oikeutta poikkeusoloissa. Oikeus välttämättömiin palveluihin säilyy; hae niitä rohkeasti oman hyvinvointialueen kautta.
• Läheisten unohtaminen. Viranomaisten tuki ei korvaa yhteydenpitoa. Yksinäisyys on itsessään terveysriski.
• Oman jaksamisen laiminlyönti. Erityisesti omaishoitajien ja auttajien on huolehdittava myös itsestään.
• Vanhentuneeseen tietoon luottaminen. Palveluista vastaavat nykyään hyvinvointialueet, eivät kunnat – etsi tieto oman alueesi ajantasaisilta sivuilta.

Vastuuvapauslauseke

Tämä artikkeli on yleistä tietoa sosiaali- ja terveyspalveluista poikkeusoloissa eikä korvaa henkilökohtaista lääketieteellistä, sosiaalista tai oikeudellista neuvontaa. Palveluiden myöntämisperusteet ja yhteystiedot vaihtelevat hyvinvointialueittain ja voivat muuttua, joten tarkista ajantasaiset tiedot oman hyvinvointialueesi palveluista. Hengenvaarallisessa hätätilanteessa soita aina hätänumeroon 112.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Mitä poikkeusolot tarkoittavat käytännössä?

Poikkeusolot ovat valmiuslaissa määriteltyjä vakavia tilanteita, kuten laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti, suuronnettomuus tai aseellinen hyökkäys. Niissä viranomaiset voivat saada lisätoimivaltuuksia väestön turvallisuuden ja peruspalveluiden turvaamiseksi.

Voiko kunta tai hyvinvointialue lopettaa palvelut valmiuslain nojalla?

Ei voi lopettaa palveluita kokonaan. Valmiuslaki mahdollistaa joustamisen tietyistä velvoitteista ja määräajoista, esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnissa, mutta välttämättömät palvelut on turvattava myös poikkeusoloissa.

Kuka vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista nykyään?

Vastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Alueita on 21, ja lisäksi Helsingin kaupunki vastaa omien asukkaidensa palveluista. Palvelut löytyvät oman hyvinvointialueen kautta.

Ketkä ovat etusijalla, jos palveluita joudutaan priorisoimaan?

Etusijalla ovat haavoittuvassa asemassa ja erityisen tuen tarpeessa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, vammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa elävät sekä lapset ja lapsiperheet. Myös ennaltaehkäisevää työtä jatketaan mahdollisimman pitkään.

Mistä saan apua, jos olen huolissani läheisestäni?

Hengenvaarassa soita 112. Kiireellisissä terveysongelmissa auta päivystysavun 116117 kautta ja kiireellisissä sosiaalisissa hätätilanteissa oman alueen sosiaalipäivystyksestä. Henkiseen kuormaan saa keskusteluapua kriisipuhelimesta numerosta 09 2525 0111.