Sauvakävely lisäsi irisiinin määrää ylipainoisilla ja lihavilla keski-ikäisillä miehillä

Kohtuukuormitteinen 50–75 % teholla sydämen sykereservistä suoritettu ohjattu sauvakävely lisää lihaksesta erittyvän irisiinihormonin määrää. Tämä havaittiin juuri julkaistussa suomalais-ruotsalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa verrattiin sauvakävelyn ja kuntosaliharjoittelun vaikutuksia kontrolliryhmään irisiinin ja lihaksen FNDC-5-proteiinin suhteen keski-ikäisillä miehillä, joilla oli liikapainoa ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö.

Irisiini on lihaksesta erittyvä hormoni, jonka on todettu muun muassa vähentävän rasvan kertymistä sisäelinten ympärille ja parantavan sokeriaineenvaihduntaa. Irisiiniä pilkkoutuu lihaksen tuottamasta FNDC5-proteiinista. Irisiinin löytyminen vuonna 2012 herätti suurta huomiota tiedemaailmassa, koska tuolloin sen todettiin vaikuttavan rasvakudokseen ja lisäävän energiankulutusta kestävyysliikunnan vaikutuksesta.

Liikunnan vaikututusta irisiiniin on tutkittu useissa eri liikuntainterventioissa, ja niiden perusteella näyttää siltä, että irisiinin määrän lisääntyminen riippuu harrastetusta liikuntalajista, liikunnan tehosta ja harjoitteluajan pituudesta. Keskenään osittain ristiriitaisia tuloksia voi selittää se, että useissa tutkimuksissa koehenkilöiden määrä on ollut pienehkö. Useimmiten irisiinin on havaittu lisääntyvän kestävyystyyppisen liikunnan yhteydessä. Myös kuntosaliharjoittelun on joissain tutkimuksissa osoitettu lisäävän sen määrää.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa sauvakävely- ja kuntosaliryhmille järjestettiin ohjattu tunnin mittainen harjoittelu kolme kertaa viikossa 12 viikon ajan. Kontrolliryhmälle ei järjestetty ohjattua liikuntaa, mutta heitä neuvottiin säilyttämään mahdolliset omat aikaisemmat liikuntaharrastuksensa. Tutkittavat eivät saaneet ravitsemusneuvontaa intervention aikana. Tähän tutkimukseen osallistui 105 miestä, joista 45:ltä otettiin myös lihasbiopsia ulommasta reisilihaksesta. Tulosten perusteella sauvakävely lisäsi irisiinin määrää, mutta kuntosaliharjoittelu ei, kun niitä molempia verrattiin kontrolliryhmään. Tämän selittänee se, että sauvakävely kuormittaa koko kehoa kokonaisvaltaisemmin kuin kuntosaliharjoittelu, joka tässä tutkimuksessa perustui harjoitusohjelmaan, joka suoritetiin 50–85 % teholla yksilöllisestä maksivoimasta. Näin toteutettu kuntosaliharjoittelu ei ole energiankulutukseltaan kovinkaan suurta verrattuna sauvakävelyharjoitteluun, jonka ohjaamisessa kiinnitettiin huomiota koko tutkimusjakson ajan kunnolliseen sauvakävelytekniikan oppimiseen.

Tutkimuksessa määritettiin myös FNDC5-proteiinin lähetti-RNA:n määrä lihaksesta. Kumpikaan harjoittelumuoto ei lisännyt sen määrää lihaskudoksessa merkittävästi verrattuna kontrolliryhmään, mutta tukittaessa sen muutoksen yhteyttä havaittiin, että lihaksen FNDC-5-määrän lisääntyessä pitkäaikaissokeri oli alentunut kuntosaliryhmässä sekä rasvakudoksesta erittyvän kemeriinin pitoisuus vähentynyt sauvakävelyryhmässä. Näyttääkin siltä, että molemmilla harjoittelumuodoilla saattaa olla irisiinin välityksellä tapahtuvia positiivisia vaikutuksia sokeriaineenvaihduntaan keski-ikäisillä ylipainoisilla ja lihavilla miehillä. Erityisesti vähentyneen kemeriinin yhteys lihaksen FNDC-5:een on erittäin mielenkiintoinen havainto, varsinkin kun lähes poikkeuksetta sen määrä on vähennyt eri liikuntainterventiotutkimuksissa ja kemeriini voi olla yhteydessä liikapainosta johtuviin aineenvaihdunnallisiin häiriöihin.

Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä vertaisarvioidussa European Journal of Sport Science -lehdessä. Mukana oli Itä-Suomen, Helsingin ja Turun yliopistojen, THL:n, TTL:n, Karoliinisen Instituutin ja amerikkalaisen Syracusen yliopiston tutkijoita.

Written by