Elämä jatkuu afasiasta huolimatta

aivoverenkiertohairio_afasia.jpg

Turkulainen Rauno Laine sai aivoinfarktin kotonaan noin vuosi sitten. Oli ollut tavallinen, rauhallinen sunnuntaipäivä, kylässä pariskunnan lapsia ja lapsenlapsia.”Jo siinä päivällä joku ihmetteli, miksi ukki on jotenkin niin väsynyt ja kärttyinen,” kertoo puoliso Mirja Laine. ”Sitten illalla vessasta tultuaan hän jäi räpsyttämään valokatkaisijaa osumatta siihen, kun käsi ei toiminut. Huomasin, että toinen puoli kasvoista oli valahtanut ja sitten tuli kiire soittaa hätänumeroon,” hän muistelee. Rauno itse ei muista näistä hetkistä juuri mitään. Aivoverenkiertohäiriö ja Raunolle sen seurauksena tullut afasia, olivat puolisolle ja pariskunnan lapsille aiemmin täysin tuntemattomia asioita. Sairastumisen jälkeinen alkuvaihe näyttäytyykin heille edelleen sekavana aikana; oli pitkä sairaalajakso, erilaisia operaatioita ja paljon uutta omaksuttavaa tietoa.

AIVOVERENKIERTOHÄIRIÖSTÄ JOHTUVA AFASIA AIHEUTTAA ONGELMIA KIELELLISIIN TAITOIHIN

Afasia on aivoverenkiertohäiriöstä johtuva kielellisten taitojen vaikeus, jossa ongelmia voi esiintyä puheen tuotossa, ymmärtämisessä, lukemisessa tai kirjoittamisessa. Oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta ne vaikeuttavat usein sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Raunolla on nimenomaan puheen tuoton vaikeuksiin painottuva afasia ja aluksi hän ei pystynyt sanomaan edes omaa nimeään. Nyt puheterapiajakson ja ahkeran kotiharjoittelun jälkeen hän vastailee arkeen liittyviin kysymyksiin yksisanaisesti. Sanojen ollessa hukassa hän selvittää asioita eleillä, piirtämällä tai kuvakansiosta näyttämällä. Luonnollisesti turhautumista tulee välillä, kun Raunolla on selkeänä sana omassa mielessään, mutta ei saa sitä ulos suusta. Esimerkiksi lempiruuan silakkalaatikon pyytäminen vaimolta oli vähän aikaa sitten kovan työn takana ja tätä sanaa haettiin kauan. ”Nykyään kuitenkin selviämme näistä tilanteista jo paremmin ja olemassa on erilaisia keinoja, miten pääsemme yhteisymmärrykseen”, Mirja kertoo.

AFASIARYHMÄSTÄ VERTAISTUKEA

Rauno on saanut puheterapiaa sekä yksilöterapiana että ryhmämuotoisena. Tutoriksen Lounais-Suomen aluekeskuksessa on kevään aikana kokoontunut kerran viikossa afasiaryhmä, jonka terapiatavoitteissa korostuu kommunikaatiotaitojen kehittämisen ohella vertaistuen antaminen ja saaminen. Rauno on päässyt käyttämään yksilöterapiassa oppimiaan taitoja ryhmässä aidoissa keskustelutilanteissa vertaisten kanssa.  Lisäksi hän on nähnyt, miten erilaisia oireita aivoverenkiertohäiriö voi muille ihmisille aiheuttaa. Ryhmässä on mm. keskusteltu ajankohtaisista asioista Selkosanomien avulla, ilmaistu mielipidettä kuvin ja numeroin levyraadissa, harjoiteltu kirjaimia Hirsipuu-pelissä ja kokeiltu eleiden käyttöä pantomiimitehtävissä.

LUOPUMISIA JA POSITIIVISIA ELÄMÄNMUUTOKSIA

Mutta mikä on suurin asia, mistä Rauno on joutunut luopumaan sairastumisen vuoksi? ”Auto”, hän vastaa heti kuuluvalla äänellä. Aiemmin ahkerasti ympäri Suomea sukulaisten luona matkustavalle pariskunnalle sairastuminen on pakottanut pysähtymistä ja kotiin jäämistä, sillä ajokorttia ei enää ole. Nyt saavat sukulaiset tulla puolestaan heitä kotiin katsomaan. Toisaalta sairastuminen on tuonut mukanaan positiivisiakin elämänmuutoksia; autolla paikasta toiseen liikkuminen on vaihtunut pariskunnan yhteisiin kävelylenkkeihin ja tupakan poltto on saanut jäädä kokonaan.

Hyvä tukiverkosto on auttanut toipumisessa. Lähellä asuvat lapsenlapset ihastuttavat pariskuntaa vierailuillaan, harvemmin tavatut sukulaiset taas huomaavat parhaiten kehityksen puheessa ja jaksavat kannustaa. Rauno ja Mirja ovat kerran jo osallistuneet AVH-yhdistyksen tapaamiseen, jatkossa heidän olisi tarkoitus tutustua lisää tähän toimintaan.

Ihan kaikesta afasian myötä Raunon ei ole kuitenkaan tarvinnut luopua. Edelleen elämässä mukana ovat pysyneet rakkaat harrastukset: musiikin kuuntelu ja penkkiurheilu. Hän esittelee mielellään kotona komeaa vinyylikokoelmaansa ja rentoutuu kuunnellen Elviksen ja The Beatlesin tuttuja kappaleita omasta nuoruudesta. Sairastumisen alkuvaiheessa väsymys oli niin kova ja fyysinen kunto heikko, että urheilukatsomoon lähteminen sai jäädä. Viime aikoina Rauno on jaksanut taas käydä aktiivisesti seuraamassa kotijoukkueen otteluita niin jääkiekossa, jalkapallossa kuin futsalissakin. Suosikkiurheilujoukkueen nimen etsimiseen ei hänellä mene kauaa aika…”TPS ja TPK.”

Lisää tietoa aivoverenkiertohäiriöistä ja afasiasta Aivoliiton sivuilta.