Elinluovutus Suomessa: tahdon ilmaiseminen ja elinsiirrot

Elinluovutus tarkoittaa, että kuolleen tai joissakin tapauksissa elävän ihmisen terve elin siirretään vakavasti sairaalle potilaalle, jonka oma elin ei enää toimi. Yksi luovuttaja voi pelastaa useita henkiä, sillä samalta vainajalta voidaan siirtää esimerkiksi molemmat munuaiset, maksa, sydän ja keuhkot eri vastaanottajille. Suomessa on voimassa niin sanottu oletetun suostumuksen periaate: jokainen on lähtökohtaisesti elinluovuttaja, ellei ole elinaikanaan sitä kieltänyt. Silti oman tahdon ilmaiseminen ja siitä kertominen läheisille on tärkeää. Vuonna 2025 Suomessa tehtiin yhteensä 410 elinsiirtoa, ja uutta elintä odottaa jatkuvasti satoja suomalaisia. Tämä artikkeli selittää selkokielisesti, mitä elinluovutus on, kuka voi luovuttaa, miten tahtonsa ilmaisee ja miten elinsiirto etenee.

Mitä elinluovutus ja elinsiirto tarkoittavat?

Elinluovutus on tapahtuma, jossa ihmisen elin tai kudos otetaan talteen siirrettäväksi toiselle ihmiselle. Elinsiirto puolestaan on leikkaus, jossa luovutettu elin siirretään potilaalle, jonka oma elin on vaurioitunut sairauden tai vamman vuoksi. Elinluovutus on siis edellytys elinsiirrolle. Suurin osa luovutuksista tapahtuu kuoleman jälkeen, mutta myös elävä ihminen voi luovuttaa esimerkiksi toisen munuaisensa.

Elinluovutus eroaa verenluovutuksesta, joka on elävän ihmisen toistuvasti antama, nopeasti uusiutuva luovutus. Elinsiirtoa tarvitaan silloin, kun lääkkeet, dialyysi tai muu hoito eivät enää riitä, vaan ainoa tai paras hoitomuoto on vaurioituneen elimen korvaaminen uudella.

Mitä elimiä Suomessa siirretään?

Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon- ja haimansiirtoja. Munuaissiirto on näistä selvästi yleisin. Haimansiirrot ovat lähes aina yhdistettyjä haima–munuaissiirtoja, joita tehdään erityisesti vaikeaa tyypin 1 diabetesta sairastaville. Lisäksi on tehty yksittäisiä ohutsuolensiirtoja, ja vuonna 2024 Suomessa tehtiin ensimmäinen kädensiirto. Vuonna 2025 jakauma oli seuraava: munuaissiirtoja 268, maksansiirtoja 67, keuhkonsiirtoja 27, haimansiirtoja 25 ja sydämensiirtoja 23.

Elinluovutus Suomessa lukuina

Vuonna 2025 Suomessa tehtiin 410 elinsiirtoa, mikä vastaa tavanomaista vuositasoa – viimeisen kymmenen vuoden keskiarvo on noin 413 siirtoa vuodessa. Elinluovutuksia oli yhteensä 159: kuolleita luovuttajia oli 131 ja eläviä luovuttajia 28. Vuoden 1964 jälkeen Suomessa on tehty kaikkiaan yli 13 000 elinsiirtoa.

Kuolleita elinluovuttajia oli 131, mikä tarkoittaa noin 23 luovuttajaa miljoonaa asukasta kohti. Luku on pohjoismaisessa vertailussa hyvä, mutta silti luovuttajista on jatkuva pula suhteessa tarpeeseen. Luovuttajien keski-ikä oli 58 vuotta, ja ikähaarukka ulottui 15:stä 82 vuoteen. Noin 70 prosenttia kuolleista luovuttajista oli monielinluovuttajia, eli heiltä siirrettiin useampi kuin yksi elin.

Elinsiirtojen hoitotulokset ovat Suomessa erinomaiset. Munuaissiirrännäisistä noin 93 prosenttia toimii vielä viiden vuoden ja 83 prosenttia kymmenen vuoden kuluttua siirrosta. Maksansiirron saaneista noin 92 prosenttia on elossa vuoden ja yli 83 prosenttia viiden vuoden kuluttua. Moni elinsiirron saanut palaa työelämään ja normaaliin arkeen. Elinsiirrot ovat myös kustannustehokkaita: esimerkiksi munuaissiirto säästää vuosittain miljoonia euroja dialyysihoidon kustannuksissa.

Oletettu suostumus – jokainen on lähtökohtaisesti luovuttaja

Suomessa on vuodesta 2010 ollut voimassa oletetun suostumuksen periaate. Se tarkoittaa, että elimiä voidaan irrottaa kuoleman jälkeen, jos henkilö ei ole elinaikanaan kieltänyt elinluovutusta. Periaate perustuu lakiin ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä. Käytännössä jokainen soveltuva vainaja on siis mahdollinen luovuttaja, ellei kieltoa ole tiedossa.

Mikä on omaisten rooli?

Vaikka laki ei edellytä omaisten suostumusta, terveydenhuolto keskustelee elinluovutuksesta aina läheisten kanssa ja pyrkii selvittämään vainajan oman tahdon. Jos läheiset tietävät, että vainaja suhtautui elinluovutukseen myönteisesti, päätös on heille huomattavasti helpompi. Siksi oman tahdon kertominen etukäteen on tärkeää: se nopeuttaa prosessia ja säästää omaisia vaikealta pohdinnalta surun keskellä. Vuonna 2025 omaisten vastustus oli syy luovutuksen toteutumatta jäämiseen 28 tapauksessa.

Näin ilmaiset elinluovutustahtosi

Elinluovutustahdon voi ilmaista monella tavalla, ja varmin keino on tehdä se useammalla kuin yhdellä tavalla. Tahdon voi myös rajata koskemaan vain tiettyjä elimiä tai kieltää luovutuksen kokonaan.

Elinluovutuskortti ja mobiilisovellus

Perinteinen elinluovutuskortti on helppo ja maksuton tapa ilmaista tahto. Kortin voi tilata ilmaiseksi kotiin osoitteesta elinluovutuskortti.fi. Jos lompakossa ei tunnu olevan tilaa ylimääräiselle kortille, saman tahdon voi tallentaa puhelimeen lataamalla maksuttoman elinluovutuskortti-sovelluksen sovelluskaupasta. Sovelluksella on helppo näyttää ja jakaa oma tahto myös läheisille.

Merkintä Omakantaan

Elinluovutustahdon voi kirjata myös sähköisesti Omakanta-palveluun, jonne pääsee kirjautumaan verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Omakantaan tallennettu tahto on terveydenhuollon suoraan nähtävissä, joten se on erityisen luotettava tapa varmistaa tahdon toteutuminen. Sähköiset terveyspalvelut ovat osa laajempaa kehitystä, jossa moderni lääketiede ja terveysteknologia tukevat potilaiden hoitoa.

Kerro tahtosi läheisille

Tärkein yksittäinen teko on kertoa tahdostaan läheisille. Pelkkä kortti lompakossa tai sovellus puhelimessa ei auta, jos kukaan ei tiedä siitä ratkaisevalla hetkellä. Kun lähipiiri tuntee tahtosi, se välittyy varmasti myös hoitaville lääkäreille. Keskustelu kannattaa käydä ajoissa ja rauhassa.

Kuka voi olla elinluovuttaja?

Lähtökohtaisesti kuka tahansa voi ilmaista elinluovutustahtonsa – iällä tai terveydentilalla ei ole väliä tahdon ilmaisemisen kannalta. Elinten sopivuuden ja kunnon arvioivat aina lääkärit luovutushetkellä, joten kenenkään ei tarvitse itse pohtia, kelpaavatko omat elimet siirtoon. Myös iäkäs ihminen voi olla luovuttaja; vuonna 2025 vanhin luovuttaja oli 82-vuotias.

Osa sairauksista ja infektioista voi estää luovutuksen. Esimerkiksi hiljattain sairastettu syöpä, hoitamaton HIV-infektio tai aktiivinen hepatiitti B -infektio voivat olla esteitä. Soveltuvuus arvioidaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti. Vuonna 2025 yleisimpiä syitä luovutuksen toteutumatta jäämiselle olivat lääketieteelliset syyt, kuten syöpäepäily sekä korkea ikä yhdessä perussairauksien kanssa.

Kuolleen luovuttajan luovutus: DBD ja DCD

Kuolleen ihmisen luovutus tapahtuu kahdella tavalla. DBD-luovutuksessa (aivokuolema) elimet irrotetaan, kun aivotoiminta on peruuttamattomasti loppunut mutta verenkierto pidetään vielä yllä hoitokoneilla. DCD-luovutuksessa luovutus tapahtuu verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen. Vuonna 2025 aivokuolema oli luovutuksen taustalla 106 ja verenkierron pysähtyminen 25 tapauksessa. DCD-luovutus on viime vuosina vakiintunut osaksi normaalia toimintaa myös yliopistosairaaloiden ulkopuolella.

Elävä luovutus – munuaisen tai maksan osan luovuttaminen

Elävä, terve aikuinen voi luovuttaa toisen munuaisensa tai osan maksastaan toiselle ihmiselle. Vuonna 2025 Suomessa tehtiin 28 siirtoa elävältä luovuttajalta, ja kaikkiaan eläviä luovuttajia on ollut jo 784. Elävältä luovuttajalta saatu munuainen käynnistyy usein nopeasti ja toimii keskimäärin pitkään.

Vuoden 2019 lakimuutoksen jälkeen elävän munuaisluovuttajan ei enää tarvitse olla saajan sukulainen. Kuka tahansa terve aikuinen voi luovuttaa munuaisensa joko kohdennetusti tietylle henkilölle tai nimettömästi tuntemattomalle. Käytössä on myös pohjoismainen vaihtopariohjelma (STEP), jossa luovuttaja–saajapareja yhdistellään ristiin parhaan kudossopivuuden löytämiseksi. Elävä luovutus edellyttää aina perusteellisia terveystutkimuksia luovuttajan turvallisuuden varmistamiseksi.

Miten elinsiirtoprosessi etenee?

Kun mahdollinen luovuttaja tunnistetaan, elinsiirtokoordinaattori selvittää tahdon ja soveltuvuuden sekä tekee tarvittavat tutkimukset. Sopivat vastaanottajat etsitään odotuslistalta kudossopivuuden, kiireellisyyden ja muiden lääketieteellisten tekijöiden perusteella. Suomi kuuluu pohjoismaiseen Scandiatransplant-yhteistyöhön, jonka kautta elimiä voidaan tarvittaessa vaihtaa maiden välillä, jotta ne päätyvät mahdollisimman sopivalle potilaalle. Kiireellisissä tapauksissa yhteistyö voi pelastaa henkiä.

Elin kuljetetaan nopeasti siirtokeskukseen, ja siirtoleikkaus tehdään mahdollisimman pian. Siirron jälkeen potilas tarvitsee hylkimistä estävää lääkitystä ja säännöllistä seurantaa. Odotusajat ovat Suomessa pohjoismaisittain lyhyet: esimerkiksi maksansiirtoa odotetaan keskimäärin noin kaksi kuukautta, ja vuonna 2025 yksikään potilas ei kuollut maksaa odottaessaan. Keuhkosairaille ja heidän läheisilleen on tarjolla myös tukea ja neuvontaa sairauden eri vaiheissa.

Yleisimmät väärinkäsitykset ja virheet

Elinluovutukseen liittyy paljon virheellisiä käsityksiä, jotka voivat estää ihmisiä ilmaisemasta tahtoaan. Alla on koottuna yleisimmät sudenkuopat.

• ”Elimeni ovat liian vanhat tai huonot.” Elinten kuntoa ei tarvitse itse arvioida – sen tekevät lääkärit. Myös iäkkään ihmisen elimet voivat olla siirtokelpoisia.
• Tahtoa ei kerrota läheisille. Allekirjoitettu kortti ei auta, jos kukaan ei löydä sitä tai tiedä siitä. Kerro tahtosi myös suullisesti.
• Luotetaan vain yhteen tapaan. Varminta on sekä kirjata tahto Omakantaan että kertoa se läheisille.
• Luullaan, että luovutus hidastaa oman hoidon saamista. Elinluovutusta harkitaan vasta, kun potilaan oma hoito on todettu tuloksettomaksi ja kuolema on todettu lääketieteellisin kriteerein.
• Ajatellaan, että tarve koskee vain muita. Tilastollisesti on todennäköisempää tarvita joskus itse elinsiirto kuin toimia luovuttajana.

Miksi elinluovutus on tärkeää?

Elinsiirto pelastaa saajansa hengen tai parantaa merkittävästi elämänlaatua ja eliniän ennustetta. Se antaa mahdollisuuden arkipäivän asioihin, jotka vakavasti sairaalle eivät muuten olisi mahdollisia: työhön palaamiseen, liikkumiseen, perheen perustamiseen ja tavalliseen elämään. Koska sopivista elimistä on jatkuva pula, jokaisella elinluovutustahdon ilmaisevalla on merkitystä. Vuonna 2025 yhteydenottoja mahdollisista luovuttajista, jotka eivät lopulta toteutuneet, oli 435 – mikä kertoo, miten ohuella marginaalilla luovutukset usein tapahtuvat.

Elinsiirron saaneiden kokemuksia ja kiitoksia tuntemattomille luovuttajille on koottu Munuais- ja maksaliiton ”Kiitos, että olet luovuttaja” -kampanjaan. Kampanjassa elinsiirron saaneet kertovat, mitä heille tärkeää he eivät voisi tehdä ilman hengen pelastanutta siirtoa. Kampanjavideoihin voi tutustua osoitteessa elinluovutuskortti.fi/kiitos sekä Munuais- ja maksaliiton YouTube-kanavalla. Vuosittain lokakuussa vietettävä elinsiirtoviikko muistuttaa elinluovutuksen merkityksestä ja kiittää elimensä luovuttaneita.

Vastuuvapauslauseke

Tämä artikkeli on yleistä tietoa elinluovutuksesta ja elinsiirroista Suomessa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen antamaa neuvontaa tai hoitoa. Elinten soveltuvuuden arvioi aina lääkäri. Jos tarvitset tietoa omasta terveydentilastasi tai elinsiirtohoidosta, ota yhteyttä hoitavaan tahoon. Kiireellisissä mutta ei-hätätilanteissa voit soittaa Päivystysapu 116 117 -numeroon, ja hätätilanteessa aina numeroon 112. Elinluovutustahdon voit kirjata luotettavasti Omakanta-palveluun.

Usein kysytyt kysymykset

Onko jokainen suomalainen automaattisesti elinluovuttaja?

Kyllä. Suomessa on vuodesta 2010 ollut voimassa oletetun suostumuksen periaate, jonka mukaan jokainen on lähtökohtaisesti elinluovuttaja, ellei ole elinaikanaan kieltänyt luovutusta. Kieltäytyä voi milloin tahansa, ja kielto kannattaa kirjata selvästi esimerkiksi Omakantaan.

Riittääkö pelkkä elinluovutuskortti?

Kortti on hyvä alku, mutta varminta on yhdistää useampi tapa. Kirjaa tahto Omakantaan ja kerro siitä läheisillesi. Näin tahtosi on varmasti sekä terveydenhuollon että omaistesi tiedossa ratkaisevalla hetkellä.

Voiko iäkäs ihminen olla elinluovuttaja?

Voi. Ikä ei sinänsä estä luovutusta, eikä elinten kuntoa tarvitse itse arvioida. Lääkärit arvioivat kunkin elimen soveltuvuuden erikseen. Vuonna 2025 vanhin suomalainen luovuttaja oli 82-vuotias.

Mitä elimiä elävä ihminen voi luovuttaa?

Elävä, terve aikuinen voi luovuttaa toisen munuaisensa tai osan maksastaan. Vuoden 2019 lakimuutoksen jälkeen munuaisen voi luovuttaa myös ilman sukulaissuhdetta, joko kohdennetusti tai nimettömästi. Luovutus edellyttää aina perusteellisia terveystutkimuksia.

Maksaako elinluovutuskortin tilaaminen?

Ei. Elinluovutuskortin voi tilata maksutta kotiin, ja saman tahdon voi tallentaa ilmaiseksi myös puhelinsovelluksella tai Omakantaan. Tahdon ilmaiseminen ei maksa mitään.