Kyselytutkimus: Osteoporoosia sairastavat jäävät usein oman onnensa nojaan

Osteoporoosiin sairastuneiden hyvä hoito ei aina toteudu Suomessa. Luustoliiton potilaskyselyn tulosten mukaan osteoporoosia sairastavat eivät yleensä saa tarvitsemaansa tietoa sairaudesta tai ohjausta sen hoitoon. Hoitamaton osteoporoosi aiheuttaa potilaille turhaa kärsimystä, heikentää elämänlaatua, lisää ennenaikaisia kuolemia ja tuo yhteiskunnalle lisää kuluja uusien murtumien hoitona.

Suomalaisista arviolta noin 400 000 sairastaa osteoporoosia. Se aiheuttaa liki 40 000 murtumaa vuosittain. Tavallisesti vasta murtuma on sairauden ensimmäinen merkki.

– Osteoporoosi on pitkäaikaissairaus, jonka hoidon lähtökohtana on tukea potilasta ymmärtämään oma sairautensa ja auttaa häntä elintapamuutoksissa. Riittävä kalsiumin, proteiinin ja D-vitamiinin saanti sekä monipuolinen liikunta ja kaatumisen ehkäisy ovat osteoporoosin perushoidon kulmakiviä, kertoo Ansa Holm Luustoliitosta.

Osteoporoosiin sairastunut ei saa tarvitsemaansa tietoa

Luustoliitto teki keväällä 2019 kyselyn, jossa kartoitettiin osteoporoosin hoidon eri osa-alueiden onnistumista. Kyselyyn vastasi 797 osteoporoosia sairastavaa henkilöä.

Tulosten mukaan osteoporoosin hoidon ohjaus on puutteellista. Liki 70 prosenttia vastaajista ei ollut saanut ravitsemusohjausta ja kaksi kolmesta (66 %) ei ollut saanut tietoa liikunnan merkityksestä tai siitä, millainen liikunta soveltuu osteoporoosia sairastavalle. Neljä viidestä (78 %) ei ollut saanut ohjausta kaatumisen ehkäisemiseksi eikä kodin turvallisuuden kartoittamiseksi.

– Vain joka kymmenes potilas oli ohjattu kuntoutukseen ja hoitosuunnitelma oli tehty vain joka toiselle potilaalle, Holm listaa.

Suuri osa osteoporoottisista murtumista olisi estettävissä, mikäli sairaus löydettäisiin ajoissa, ruokavalioon tehtäisiin muutoksia, turvattaisiin riittävä D-vitamiinin saanti, rohkaistaisiin liikkumaan potilaalle soveltuvalla tavalla ja estettäisiin kaatumisia.

Parempi hoidon ohjaus ja seuranta tarpeen

Tutkimukseen osallistuneita osteoporoosia sairastavia pyydettiin arvioimaan saamaansa hoitoa ja sen osa-alueita kouluarvosanoin. Tulokset näyttävät, että parannettavaa löytyy.

– Lääkärin osaaminen ja asenne saivat arvosanoista parhaat, mutta niidenkin keskiarvo oli alle 7. Vastaajat antoivat ohjauksen arvosanaksi vain 5,9. Ei siis tullut huipputodistusta, Holm pohtii.

Keskiarvo ei toki kerro kuin osan totuutta. Kyselyn tulosten perusteella näyttää siltä, että hoito on epätasa-arvoista: osalle vastaajista hoito on ollut erinomaista, monilla puolestaan taas huonoa.

Suomalaisten ikääntyessä osteoporoosi lisääntyy ja osteoporoottisten murtumien määrä kasvaa. 

– Kun löydämme sairastuneet ajoissa ja tuemme potilasta hoitamaan itseään, säästämme hoitokustannuksissa ja vähennämme inhimillistä kärsimystä. Samalla turvaamme monille ikääntyneille nykyistä toimintakykyisemmän vanhuuden, mahdollisimman pitkään omassa kodissa.

Faktaa osteoporoosista

  • Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut siten, että luun lujuus heikkenee. Tällöin luu voi murtua tavallisessa arjen tilanteessa.
  • Luukudos ”elää” koko ajan, vanhaa luuta hajoaa ja uutta syntyy tilalle. Kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti luuta syntyy enemmän kuin hajoaa, joten luun lujuus lisääntyy. Sen jälkeen luuta hajoaa enemmän kuin syntyy, jolloin ikääntyessä luun lujuus hiljalleen heikkenee.
  • Osteoporoosi ei itsessään tunnu, joten sen olemassaoloa ei ole mahdollista tietää ilman mittauksia tai murtumia. Tavallisesti osteoporoosi todetaan erityisellä DEXA-laitteella, joka mittaa luun tiheyttä. Röntgenkuvan avulla voidaan nähdä nikamien murtumat.
  • Osteoporoosista puhutaan silloin, kun luun tiheys noin 25 prosenttia pienempi kuin 20–40-vuotiailla. Jos tiheys on selvästi alentunut, mutta vähemmän kuin 25 prosenttia, kyseessä on luun tiheyden väheneminen eli osteopenia.
  • Osteoporoosi on naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä. Noin neljä kymmenestä yli 50-vuotiaasta naisesta saa nikamamurtuman tai reisiluun kaulan tai rannemurtuman loppuelämänsä aikana. Merkittävä syy niihin on osteoporoosiin liittyvä luun hauraus. Saman ikäisistä miehistä 1–2 kymmenestä saa murtuman.
  • Osteoporoosin vaaraa voidaan vähentää huolehtimalla riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista sekä liikunnasta ja estämällä kaatumistapaturmat.

Suomen Luustoliitto ry

Lähteet:

Terveyskirjasto https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00053

Osteoporoosi, Käypä hoito -suositus, 2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *