Kardiologipula Suomessa: miksi sydänlääkäreitä tarvitaan enemmän

Kardiologi eli sydän- ja verisuonisairauksien erikoislääkäri on avainasemassa, kun suomalaisten yleisintä kuolinsyytä – verenkiertoelinten sairauksia – hoidetaan ja ehkäistään. Kardiologien määrä Suomessa on kuitenkin eurooppalaisessa vertailussa matala: väkilukuun suhteutettuna heitä on selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Pula näkyy erityisesti keskussairaaloiden päivystyksessä ja sydänpotilaiden pitkäaikaisseurannassa. Tämä artikkeli kokoaa tutkitun tiedon siitä, mitä kardiologi tekee, miksi erikoislääkäreistä on pulaa ja miten sydänsairauksien hoitoa voidaan Suomessa vahvistaa – sekä siitä, mitä jokainen voi itse tehdä sydänterveytensä hyväksi.

Mikä kardiologi on ja mitä hän tekee?

Kardiologi on sydämen ja verenkiertoelimistön sairauksiin erikoistunut lääkäri. Hän tutkii, hoitaa ja ehkäisee muun muassa sepelvaltimotautia, sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä, läppävikoja ja synnynnäisiä sydänvikoja. Kardiologi vastaa vaativista tutkimuksista, kuten sydämen ultraäänestä, rasituskokeista ja sydämen katetrointitutkimuksista, sekä toimenpiteistä kuten sepelvaltimon pallolaajennuksesta ja tahdistimen asennuksesta.

Suomessa kardiologiksi ei valmistuta suoraan lääketieteellisestä tiedekunnasta. Reitti on pitkä: ensin suoritetaan lääkärin perustutkinto (noin kuusi vuotta), minkä jälkeen seuraa usean vuoden erikoislääkärikoulutus. Erikoislääkärikoulutusta antavat Suomessa viisi yliopistoa: Helsinki, Itä-Suomi (Kuopio), Oulu, Tampere ja Turku. Käytännössä kardiologiksi pätevöityminen kestää perustutkinnon jälkeenkin useita vuosia valvottua työtä, mikä tekee uusien erikoislääkäreiden kouluttamisesta hidasta eikä pulaa voi paikata nopeasti.

Kardiologi eroaa yleislääkäristä juuri erikoistumisensa syvyydessä. Yleislääkäri – esimerkiksi oman terveysaseman lääkäri – hoitaa laajasti erilaisia terveysongelmia ja tunnistaa sydänoireet, mutta vaativimmat sydänsairaudet kuuluvat kardiologin osaamisalueelle. Juuri tähän työnjakoon kardiologien vähäisyys vaikuttaa.

Miksi kardiologeista on pulaa Suomessa?

Kardiologipula johtuu ennen kaikkea siitä, että erikoislääkäreitä on koulutettu väestön tarpeeseen nähden liian vähän, ja heidän työpanoksensa keskittyy pitkälti sairaalavaiheen kiireelliseen hoitoon. Suomen Sydänliiton mukaan kardiologien työaika kuluu pääosin sairaalahoitoa vaativien sydänpotilaiden akuuttiin hoitoon, jolloin voimavaroja jää vähän pitkäaikaisseurantaan ja ehkäisyyn.

Pula ei jakaudu tasaisesti. Suurimmissa yliopistosairaaloissa tilanne on parempi kuin pienemmissä keskussairaaloissa, joissa kardiologeista on krooninen vaje. Alueelliset erot ovat merkittäviä: väestöpohjaltaan pienemmillä alueilla voi olla vaikeuksia pitää yllä riittävää erikoislääkärimäärää lainkaan.

Taustalla vaikuttaa myös se, että sydänsairaudet ovat laaja ja kasvava kansansairausryhmä. Väestön ikääntyessä sydänpotilaiden määrä lisääntyy, mikä kasvattaa kysyntää nopeammin kuin erikoislääkäreitä ehditään kouluttaa. Kun samaan aikaan merkittävä osa kardiologeista lähestyy eläkeikää, vaje uhkaa pahentua ilman määrätietoista koulutuksen lisäämistä.

Kardiologien määrä Suomessa ja Pohjoismaissa

Suomessa on Euroopan kardiologisen seuran (ESC) ylläpitämän ESC Atlas of Cardiology -tietokannan mukaan noin 60 kardiologia miljoonaa asukasta kohti. Luku on Pohjoismaiden matalin: Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa kardiologeja on väkilukuun suhteutettuna selvästi enemmän. Käytännössä Suomessa on noin puolet Ruotsin, Islannin ja Norjan tasosta ja selvästi vähemmän kuin Tanskassa.

Ero on kaventunut hitaasti: aiemmassa ESC:n arviossa Suomen luku oli noin 50 kardiologia miljoonaa asukasta kohti, joten määrä on kasvanut, mutta jää yhä jälkeen muista Pohjoismaista ja monien korkean tulotason maiden tasosta. Alla oleva vertailu havainnollistaa eroja.

Mitä kardiologipula tarkoittaa potilaalle?

Kardiologien vähäisyys näkyy potilaalle ennen kaikkea kahdella tavalla: päivystyksen haavoittuvuutena ja pitkäaikaishoidon puutteina. Kun erikoislääkäreitä on vähän, heidän aikansa kuluu kiireellisimpään hoitoon, ja seuranta jää heikommaksi.

Päivystys ja sydäninfarktin hoito

Ympärivuorokautinen kardiologipäivystys on monilla alueilla uhattuna. Päivystystä tarvitaan erityisesti sydäninfarktin välittömään hoitoon: tukkeutuneen sepelvaltimon avaamiseen pallolaajennuksella (primaari PCI). Tällaisessa tilanteessa jokainen minuutti on tärkeä, sillä mitä nopeammin verenkierto saadaan palautettua, sitä vähemmän sydänlihas vaurioituu. Jos oman alueen sairaalassa ei ole riittävästi kardiologeja ympäri vuorokauden, hoito voi viivästyä tai potilas joudutaan siirtämään kauemmas.

Akuutin vaiheen sairaalahoito toteutuu Suomessa kokonaisuutena varsin hyvin – ongelma on resurssien riittävyys kaikkina vuorokaudenaikoina ja kaikilla alueilla. Hätätilanteessa, kuten kovassa rintakivussa tai infarktiepäilyssä, tuleekin aina soittaa viipymättä hätänumeroon 112.

Pitkäaikaisseuranta ja kuntoutus

Sydänsairaudet ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kroonisia eli pitkäaikaisia. Vaikka äkillinen tautikohtaus hoidetaan tehokkaasti ja oireet saadaan hallintaan, sairaus ei katoa: jatkoselviytyminen ja taudin pahenemisen ehkäisy edellyttävät säännöllistä seurantaa, lääkityksen arviointia ja elintapaohjausta.

Juuri tässä Suomi jää Sydänliiton mukaan jälkeen monista Euroopan maista. Akuuttihoito toimii, mutta potilaiden pitkäaikaisseuranta ja etenkin kuntoutus toteutuvat heikommin. Suositusten mukaisella, pitkäjänteisellä hoidolla voitaisiin vaikuttaa nykyistä enemmän useimpien sydänsairauksien kulkuun ja ennusteeseen – esimerkiksi estää uusia infarkteja ja sairaalajaksoja. Pitkäaikaishoidon puutteet eivät siis näy heti, vaan vuosien mittaan huonompina hoitotuloksina.

Ratkaisut: osaamista perusterveydenhuoltoon

Keskeisin ratkaisu kardiologipulaan on vahvistaa sydänsairauksien hoidon osaamista perusterveydenhuollossa ja jakaa työtä järkevämmin. Kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä erikoislääkäri. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon vastuu siirtyi vuoden 2023 alussa kunnilta hyvinvointialueille, jotka vastaavat nyt sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta. Tämä antaa mahdollisuuden sujuvampaan työnjakoon näiden tasojen välillä.

Sydänhoitoon perehtynyt yleislääkäri

Terveysasemille ja sote-keskuksiin tarvitaan ainakin yksi sydänsairauksien hoitoon erityisesti perehtynyt yleislääkäri. Hän voi hoitaa valtaosan sydänpotilaista perustasolla ja toimia kollegoidensa lähikonsulttina. Näin vältetään turhia lähetteitä erikoissairaanhoitoon ja kohdennetaan kardiologien aika sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Lääkärin peruskoulutukseen kuuluva kardiologian opetus ei yksinään anna riittäviä valmiuksia vaativimpien sydänpotilaiden hoitoon, joten täydennyskoulutusta tarvitaan.

Sydänhoitajien rooli

Sydänsairauksien hoitoon perehtyneet sairaanhoitajat ovat ratkaisun ytimessä. Vakaassa vaiheessa olevien ja asianmukaisessa lääkehoidossa pysyvien potilaiden seuranta ja elintapaohjaus voidaan suurelta osin siirtää koulutetuille hoitajille. Tämä vapauttaa lääkärien aikaa vaativampaan työhön ja parantaa potilaiden seurannan jatkuvuutta. Tällaisten hoitajien määrää on tarpeen lisätä merkittävästi, jotta malli toimii.

Kardiologien konsultaatio ja digitaaliset työkalut

Kardiologien työpanosta kannattaa suunnata yhä enemmän konsultoivaan rooliin: perusterveydenhuollon lääkärien tukemiseen ja vaativien potilaiden jatkohoidon ohjaukseen. Etävastaanotot ja sähköiset konsultaatiot mahdollistavat sen, että erikoislääkärin osaaminen tavoittaa potilaita myös siellä, missä kardiologia ei ole fyysisesti paikalla. Terveysteknologian ja ennaltaehkäisevän hoidon kehitys tukee tätä muutosta ja voi vähentää viiveitä sekä turhia kustannuksia.

Sydänsairauksien ehkäisy – mitä voit itse tehdä?

Suuri osa sydän- ja verisuonisairauksista on ehkäistävissä elintavoilla, eikä ehkäisy ole kiinni kardiologien määrästä. Mitä paremmin sairauksia ehkäistään, sitä vähemmän tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Keskeiset keinot ovat tutkitusti seuraavat:

• Verenpaineen ja kolesterolin hallinta: kohonnut verenpaine ja korkea LDL-kolesteroli ovat merkittäviä riskitekijöitä; niiden lasku pienentää sydäntapahtumien riskiä. Lue lisää LDL-kolesterolin ja verenpaineen laskun yhteydestä sydänterveyteen.
• Säännöllinen liikunta: jo kohtuukuormitteinen arkiliikunta vahvistaa sydäntä ja verenkiertoa. Esimerkiksi sauvakävely on matalan kynnyksen tapa lisätä liikuntaa.
• Tupakoimattomuus: tupakointi vaurioittaa verisuonia ja moninkertaistaa sydäninfarktin riskin; lopettaminen hyödyttää sydäntä nopeasti.
• Terveellinen ruokavalio ja painonhallinta: runsaasti kasviksia, kalaa ja kuitua, vähän kovaa rasvaa, suolaa ja sokeria.
• Kohtuus alkoholissa ja riittävä uni: molemmat vaikuttavat verenpaineeseen ja sydämen terveyteen.

Pysyvät elintapamuutokset onnistuvat harvoin kertarykäyksellä. Tukea kannattaa hakea esimerkiksi terveysasemalta tai ryhmistä; myös ohjattu liikunta voi auttaa elämäntapamuutoksessa.

Yleisiä virheitä ja väärinkäsityksiä

Kardiologipulaan ja sydänsairauksiin liittyy useita sitkeitä väärinkäsityksiä, jotka voivat johtaa hoidon viivästymiseen tai turhaan huoleen.

• ”Oireeton tarkoittaa tervettä.” Väärin. Kun sydänsairaus saadaan oireettomaksi, moni lopettaa seurannan ja joskus lääkkeet. Krooninen sairaus vaatii kuitenkin jatkuvaa seurantaa, vaikka oireita ei olisi.
• ”Rintakipu menee kyllä ohi.” Vaarallinen oletus. Infarktiepäilyssä viivyttely on riski – soita heti 112. Nopea hoito pelastaa sydänlihasta.
• ”Vain erikoislääkäri voi hoitaa sydänpotilaan.” Ei pidä paikkaansa. Suuri osa vakaassa vaiheessa olevista potilaista voidaan hoitaa hyvin perusterveydenhuollossa koulutetun lääkärin ja sydänhoitajan toimesta.
• ”Lääkkeet riittävät, elintavoilla ei ole väliä.” Virhe. Lääkehoito ja elintavat täydentävät toisiaan; kumpikaan yksin ei tuota parasta tulosta.
• ”Sydänsairaudet koskevat vain iäkkäitä miehiä.” Sydän- ja verisuonisairaudet ovat merkittävä terveysuhka myös naisille, ja oireet voivat olla heillä epätyypillisiä.

Vastuuvapauslauseke

Tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, diagnoosia tai hoito-ohjeita. Älä tee hoitopäätöksiä pelkän verkkotiedon perusteella. Hätätilanteessa, kuten voimakkaassa rintakivussa, hengenahdistuksessa tai infarktiepäilyssä, soita välittömästi hätänumeroon 112. Sydänoireiden selvittämiseksi ota yhteyttä omaan terveysasemaasi tai oman hyvinvointialueesi palveluihin. Hoitoon pääsyn määräajoista (hoitotakuu) ja potilaan oikeuksista saat tietoa terveydenhuollosta ja viranomaisilta; vertaistukea ja luotettavaa tietoa tarjoaa myös Suomen Sydänliitto.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä ero on kardiologilla ja yleislääkärillä?

Kardiologi on sydän- ja verisuonisairauksiin erikoistunut lääkäri, joka on suorittanut lääkärin perustutkinnon lisäksi monivuotisen erikoislääkärikoulutuksen. Yleislääkäri hoitaa laaja-alaisesti erilaisia terveysongelmia ja tunnistaa sydänoireet, mutta vaativimmat tutkimukset ja toimenpiteet kuuluvat kardiologille. Suuri osa vakaista sydänpotilaista voidaan kuitenkin hoitaa hyvin perusterveydenhuollossa.

Kuinka paljon kardiologeja Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna?

Suomessa on noin 60 kardiologia miljoonaa asukasta kohti, mikä on Pohjoismaiden matalin luku. Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa heitä on noin 105–112 ja Tanskassa noin 88 miljoonaa asukasta kohti. Suomessa kardiologeja on siis karkeasti noin puolet useiden naapurimaiden tasosta.

Miten kardiologipula vaikuttaa sydänpotilaan hoitoon?

Pula näkyy etenkin keskussairaaloiden päivystyksen haavoittuvuutena ja pitkäaikaisseurannan puutteina. Akuutti sairaalahoito toteutuu Suomessa pääosin hyvin, mutta kroonisten sydänpotilaiden seuranta ja kuntoutus jäävät heikommiksi kuin monissa Euroopan maissa, mikä voi vuosien mittaan heikentää hoitotuloksia.

Voiko sydänsairauksia ehkäistä itse?

Kyllä. Suuri osa sydän- ja verisuonisairauksista on ehkäistävissä elintavoilla: huolehtimalla verenpaineesta ja kolesterolista, liikkumalla säännöllisesti, olemalla tupakoimatta, syömällä terveellisesti ja käyttämällä alkoholia kohtuudella. Ehkäisy vähentää myös erikoissairaanhoidon tarvetta.

Mihin otan yhteyttä, jos epäilen sydänsairautta?

Kiireettömissä oireissa, kuten rasituksessa ilmenevässä hengästymisessä tai rytmihäiriötuntemuksissa, ota yhteyttä omaan terveysasemaasi tai hyvinvointialueesi palveluihin. Äkillisessä, voimakkaassa rintakivussa tai infarktiepäilyssä soita heti hätänumeroon 112 – silloin ei pidä jäädä odottamaan.